tanskandoggi.takaisin.fi

Keskustelua Tanskandogeista
Tänään on 26.05.18 06:04:47

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 15 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 23.04.11 18:21:15 
Poissa
Pentulaatikossa

Liittynyt: 22.04.11 12:58:21
Viestit: 2
Tämä ei varsinaisesti ole pelkkää pentuasiaa, mutta laitoin aiheen nyt tänne kun tuntui sopivimmalta aihepiiriltä :)

Eli olen pikkunassikasta asti haaveillut omasta tanskandogista, kun sellaisen tapasin muuan koulumatkalla ja jäin omistajan kanssa rupattelemaan ja koiraa rapsuttelemaan. Minulla olisi periaatteessa mahdollisuus ainakin taloudellisen tilanteen puolesta omaan koiraan tässä viimeistään vuoden sisällä, mutta pari kysymystä olisi teille kokeneemmille koiraihmisille.

Varmaankin tärkein kysymys kuuluu, että onko tanskandogista ensikoiraksi? Tiedän rodusta enemmän kuin paljon, kun on ollut kymmenisen vuotta aikaa ottaa selvää, joten minulla on ihan hyvä yleiskäsitys rodusta. Meidän perheellä ei kuitenkaan ikinä ole ollut lemmikkejä allergian takia, joten minulla ole kokemusta pennun kouluttamisesta tai koiran omistamisesta. Kuitenkin lähipiirissä on pari koiranomistajaystävää, eräs jopa virallisesti koirankouluttaja, joten apua olisi saatavilla koko ajan jos ongelmatilanteita tulisi vastaan.

Sitten toisena, onkohan mitään mahdollisuuksia ottaa doggia yksiöön asumaan? Asun tällä hetkellä 45m2 kämpässä, jossa tila on käytetty aika fiksusti eli sinänsä asunnon kokoa ajatellen kovin ahdasta ei ole. Tämä onkin ainut seikka, johon koko homma saattaa tyssätä. Olen kuitenkin kuullut, että jotkut asustavat ihan ongelmitta yksiöissäkin suurten koirien kanssa, mutta onko tuo silti esim. kasvavalle nuorelle koiralle liian ahdas paikka elää?

Kolmantena kysyisin vielä, että myyvätkö kasvattajat näin yleisesti ottaen kovin helpolla doggia ensikoiraksi opiskelijalle, joka etsii lähinnä seurakoiraa ja lenkkikaveria eikä ole niinkään kiinnostunut esimerkiksi näyttelyistä? Vaikkei kokemusta omista koirista olekkaan, niin ajattelen kyllä realistisesti ja osaan odottaa mitä (ison) koiran omistaminen tuo tullessaan, ja tiedän mitä se tarvitsee, enkä odota että elämä nuoren koiran kanssa olisi ruusuilla tanssimista. Onko tanskandoggi kuitenkin liian haasteellinen ensikoiraksi? Tietenkin joku muukin koira kävisi, mutta tämä rotu on ainut johon tunnen näin suurta paloa :)

Kiitos kovasti jo etukäteen!


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 23.04.11 19:56:20 
Poissa
Sai koiran istumaan käskystä

Liittynyt: 19.02.08 22:32:27
Viestit: 902
Heippa!

Minäkin samanlainen keltanokka, nyt siis kaksi doggia, joista ensimmäinen on reilu neljävuotias herrasmies ja nuorempi 16 viikkoinen naisenalku.

Eka doggini tuli minulle kodinvaihtajana puolivuotiaana, ensimmäiseksi koiraksi, ilman aiempaa koirakokemusta. Ja eipä tässä nyt ole hullummin käynyt! Tärkeintä on avulias kasvattaja ja oma aktiivisuus ottaa asioista selvää ja kysyä neuvoa. Tyhmiä kysymyksiä kun ei taida olla ekan koiran omistajalla olemassakaan! Nimimerkillä kokemusta on... esim. nuorella uroksella voi olla aamustondis, siitä ei kannata ehkä ekana soittaa kasvattajalle kukonlaulun aikaan, että nyt tällä koiralla on koko mahanalunen turvonnut, että tää varmaan kuolee nyt.... tai kannattihan se, nauruthan siitä irtos! ;)

Ja siitä tilasta. Tiedän todella paljon isojen koirien omistajia, jotka asuvat pienissä asuinnoissa. Asuttiin mekin 3 kk 34 neliön yksiössä, pari viikkoa jopa molempien koirien kanssa - mutta se oli kyllä jo liian ahdasta!! :lol: Minusta karkeita neliöitä tärkeämpää on se koiran asema.. Jos koirasta pidetään hyvin huolta ja se saa kasvaa tärkeänä osana laumaa, niin se voi olla yksiössä jopa onnellisempi, kuin omakotitalossa pihalla haukkumassa niin, että nippa nappa sisään pääsee yöksi.

Lähinnä nostan esille ainoastaan taloudellisen puolen. Ison koiran pitäminen voi olla suht. edullista, mutta jos koiraan oikeasti haluaa sitoutua, niin sitten pitää ymmärtää ja varautua siihen, että kun ison koiran kanssa sattuu ja tapahtuu niin hintalappu on yleensä aikamoinen. Ja doggi ei ole kyllä parhaimmillaan kotia usein vaihtavana, koska yleisesti ottaen kiintyy laumaansa voimakkaasti, eli siksi hankintaa kannattaa miettiä taloudelliselta kannalta tarkasti. Ja on hieno juttu, jos esimerkiksi ruoista koiralle sattuu sopimaan juuri halvemmat ruoat, koska sitä todella kuluu, mutta mun mielestä pitää varautua myös siihen, että koiralle ei ehkä sovi kuin esim. joku kalliimpi allergiaruoka, johon voi mennä reilusti toista sataa kuukaudessa per kasvava koira.

Kotikoiraksi myytäviä on varmasti lähes joka pentueessa, esim. musta & harlekiiniväriryhmässä syntyy kuitenkin värivirheellisiä useimpiin pentueisiin, joita myydään yleensä pääsääntöisesti kotikoiriksi. Mutta koskaan ei kannata sanoa ei koskaan - minullehan piti tulla ihan kotikoira, josta nyt vahingossa tulikin kansainvälinen muotovalio ja löysin itselleni mahtavan uuden harrastuksen ja sitä kautta uusia ystäviä, vaikken mistään missitouhuista voisi vähempää välittää.
:BLAH: :wink:
Tsemppiä doginhankintaan ja mukavaa kevään jatkoa! :vilkuti:


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 23.04.11 22:28:04 
Poissa
Kuola poskella
Avatar

Liittynyt: 28.12.09 12:53:54
Viestit: 182
Paikkakunta: Kaarina
Ihan samaa mieltä Sinin kanssa! ^^

Meille tuli vuosi sitten Dino ensimmäisenä tanskandoggina, ja ensimmäisenä isona koirana ja kyllä se on tosi paljon omasta asenteesta mun mielestä kiinni että kuinka lähtee sujumaan! :-) jos itse jaksaa olla aktiivinen ja löytää sellaisen kasvattajan, joka oikeesti auttaa aina ja kuten Sini mainitsikin, jolta voi kysyä mitä vaan, niin hyvin se menee!

Ja täälläkin asutaan hyvin pikkuruisessa asunnossa toistaiseksi ja on noita muitakin eläviä olentoja näissä neliöissä ja ihan ollaan pärjätty, Dino täällä nyt sisällä olessaan yleensä vaan makoilee.

Ja tosiaan se raha on se seikka mitä ehkä kannattaa pohtia tarkkaan, nimimerkillä kaksi opiskelijaa ja tälläinen eläinlauma ;) ei mutta oikeesti, voi tulla yllättäviäkin ja yllättävänkin kalliita menoja..

Niin ja täälläkin vuosi sitten sanottiin ne kuuluisat sanat, että "me ei kyllä sitten varmaan näyttelyissä juuri käydä, kun ihan kotikoiraa..." kun Dinoa kotiin haettiin... mutta mites siinä sitten kävi - nyt on jo kaikki pentunäyttelyt kierretty ja junnukehiä kanssa kesälle kalenteri buukattu täyteen :-D sen lisäksi Dinosta tuli hali-koira ja kiertelee vanhainkoteja, lastenkoteja jne, käydään etsijäkoiratreeneissä, jonkun verran tokoillaan ja jopa hullun hauskaa koiratanssia kokeiltu! Niin nää vaan vie mennessään ;)

Ehdottomasti pidä kiinni doggihaaveesta, äläkä anna sen kaatua tietämättömien varoituksiin "vaarallisesta vasikankokoisesta koirasta, joka pilaa sun elämän jos sellaisen erehdyt ottamaan.." Vastuu tietenkin täytyy tietää ja osata kantaa, mutta on nää vaan niin ihania <3

_________________
Sofia
FI CH, EST CH Euro Power Diamond "Dino"
Euro Power Finlandia


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 23.04.11 23:49:17 
Poissa
Sai koiran istumaan käskystä
Avatar

Liittynyt: 05.04.09 19:49:30
Viestit: 835
Paikkakunta: Kuopio
Minä annan himpun verran erilaisen kommentin sitten. Mulla on ollut ensimmäisenä koirana ilo pitää äärimmäisen pitkäpinnaista ja lauhkeaa (lammasta..) newfoundlandinkoiraa kohta jo 11 vuotta. Koirien kanssa puuhailua ja koulutusta ja treenailua olen harrastanut aina, mutta oman koiran hankin vasta parikymppisenä, ja se oli siis tuo nöffi. Doggia haaveilin n.15v, ehkä enemmänkin. En uskaltanut ottaa doggia ensimmäiseksi koiraksi, en tiedä olinko liian arka, ja kun kennelliittoon soitin, niin siellähän ne ehdottomasti "käskivät" aloittaa pienemmästä.. Voi olla että tein oikein, kun otin toisenrotuisen, vaikka nöffikään mikään pieni ei todellakaan ole, mutta luonnetta sillä ei kyllä ole lainkaan jos doggiin vertaa. Ruokahalua kyllä siitäkin edestä. Dogin otin 2 vuotta sitten (kun nöffillä epäiltiin syöpää, joka osoittautuikin sitten ärhäkäksi ohutsuolen tulehdukseksi..). Pentuaika on sujunut dogin kanssa äärimmäisen helposti, doggi on kuuliainen ja kiltti perhekoira, meillä on säästytty seinäremonteilta :wink: , sohvaa on vähän purettu, ja omia doggipetejä, ja joitain tavaroita on pitänyt koirankin kokeilla..huonolla menestyksellä..

Dogin kanssa olen käynyt kaikenlaisissa koirakouluissa, olen kulkenut koiran kanssa näyttelyissä, kaupungilla, muiden koirien luona, koirapuistoissa, koiravieraat ovat käyneet meillä jne jne jne..mutta siitä huolimatta urokseni ei voi sietää toisia uroksia. Tästä voisi koitua ongelma jollekin. Remmirähjät lähtee harmittavan usein kodista toiseen, koska niiden kanssa on hankala kulkea lenkillä, se on stressaavaa sekä koiralle että omistajalle. Tämä koira vaatii todella paljon työtä (puhun siis OMASTANI, en yleisesti kaikista dogeista, koska olen kuullut puhuttavan 8) että leppoisiakin doggeja on olemassa) ja valppautta. Valitettavasti meillekin on käynyt vahinko toisen uroksen kanssa, ja sehän ei lisää yhtään rodun hyvää mainetta. :( Silti sanoisin, että koirani on kiltti ja ihana perhekoira, ainoastaan sillä isolla miinuksella, ettei se tule toimeen toisten urosten kanssa, ei halua edes yrittää olla kaveri niiden kanssa.

Itse olen kyllä iloinen siitä, etten kokemattomana ottanut ensimmäiseksi koiraksi doggia. Toki voi käydä niinkin onnellisesti, että kohdalle osuu helppo kaikkien kaveri, jonka kanssa pärjää vaikka silmät sidottuna. Mutta sitten on olemassa myös tämä toinen ääripää, joka takuulla muodostuu ongelmaksi jos ei ole yhtään kokemusta koirista eikä taitoa/tahtoa/resursseja elää sellaisen koiran kanssa.

Tässä oma kantani. :P

_________________
Parinkymmenen vuoden haave toteutui 15.5.2009 <3
Alder Glade's Gerlando (s.21.3.2009) "Rambo" <3


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24.04.11 07:56:13 
Poissa
Sai koiran istumaan käskystä
Avatar

Liittynyt: 31.12.05 19:04:11
Viestit: 887
Paikkakunta: Lehtimäki
Minun ensimmäinen oma koira oli kodinvaihtajauros. Muuta ongelmaa ei ollut kuin koiran epävarmuus joka ilmeni remmirähinänä. Siitä emme päässeet eroon koskaan. Muutoin Rontti oli aivan täydellinen. Kaipaan kovasti ja tulen aina kaipaamaan.
Asuimme aika kauankin 35neliön yksiössä (erillinen makuuhuone) eikä ollut mitään ongelmia. Ei se sisällä lenkkeillyt:)
Kodinvaihtajaa en ikinä suosittelisi ekaksi koiraksi, vaikkakin Rontti opetti minulle paljon. Mutta niistä kun ei aina tiedä, mitä aiemmassa elämässä on tapahtunut. Riippuu tietty koirasta.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24.04.11 13:06:31 
Poissa
Pentulaatikossa

Liittynyt: 22.04.11 12:58:21
Viestit: 2
kiitos paljon vastauksista! antaa miettimisen aihetta :) olen ajatellut perustaa jonkinlaisen säästötilin tulevaa koiraa varten, olipa se sitten doggi tai mikä tahansa, ennen kuin lähden koiraa hankkimaan, juurikin noiden yllättävien kulujen takia.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24.04.11 22:52:41 
Poissa
Sai koiran istumaan käskystä
Avatar

Liittynyt: 05.04.09 19:49:30
Viestit: 835
Paikkakunta: Kuopio
Tuohon viimeiseen kommenttiin viitaten suosittelen lämpimästi vakuutusta, varsinkin jos rotuvalintasi on tanskandoggi. Mm. eläinlääkärikulut lääkityksineen on ihan toista luokkaa kuin 15-kiloisen koiran kanssa. Annettakoon nyt esimerkkinä vaikka Rambolta poistetut 2 pientä iho-pallukkaa. (toinen oli ihan rasvapatti, toinen histiosytooma = hyvälaatuinen ihokasvain) Pelkkä eläinlääkärikäynti maksoi 310e ja siihen antibioottikuuri päälle. Antibioottiakin kuluu kiitettävä määrä, 3 isoa tablettia kahdesti päivässä. :BLAH: Jos Rambolla ei olisi ollut vakuutusta, olisin maksanut koko potin itse. Nyt Tapiola korvasi eläinlääkärikuluista suurimman osan, niin että itselle jäi maksettavaksi ainoastaan 75e. :P Mitään erityistä säästötiliä yllättävien menojen varalle meillä ei ole. Rambolla on kaikenkattava jalostuskoiravakuutus Tapiolassa.

_________________
Parinkymmenen vuoden haave toteutui 15.5.2009 <3
Alder Glade's Gerlando (s.21.3.2009) "Rambo" <3


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 25.04.11 10:37:28 
Poissa
Sai koiran istumaan käskystä

Liittynyt: 19.02.08 22:32:27
Viestit: 902
Meilläkin rähistiin remmissä, eli sain ihan "koko paketin", mutta onneksi ensimmäiselläni on hyvin hyvin hyvin vahva laumavietti, joka antoikin erinomaisen aseen rähinän poiskitkemiseen. Meillä olikin siis oikein perinteinen johtajuusongelma, minkä saa varmasti dominoivan koiran kanssa aikaiseksi, jos sellainen sattuu ensimmäiseksi koiraksi, eikä vielä niin hyvin osaa lukea koirien elekieltä. Nykyisin urokseni ei rähise remmissä ollenkaan ja on muutenkin oikein kuuliainen koirakansalainen, mutta omistaja sai opetella ihan uuden kielen, jotta tämä onnistui, ja se kieli on suomi-koira-suomi. ;) Ja meillä on tosiaan pitänyt ymmärtää se, että tuota on ihan turha tutustuttaa vapaanakaan vieraisiin isoihin uroksiin, koska tuon dominoivan luonteensa puolesta rähinä tulee lähes aina. Remmissä nyt ei muutenkaan moikata yhtään ketään - se on kanssa ihan hyvä neuvo monelle uroksen omistajalle, jos haluaa pitää remmirähinät poissa pelistä.

Eli sanoisin, että oma into hakea neuvoja ja apua on tärkeintä.
Itse olen onnellinen siitä, ettei ensimmäiseni ollut todellakaan helppo tapaus, koska siten en saanut "vääränlaista kuvaa" tai liian helppoa kuvaa dogin omistamisesta. Siksi kynnys ottaa seuraava olikin jo aika paljon pienempi. Ehkä se punanen lanka on se asenne .. ittellä se on että periksi annetaan vasta kun sydänkäyrä on suora .. niin sillä sitä sitten pärjääkin jo aika pitkälle.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 12.01.12 09:10:45 
Poissa
Pentulaatikossa
Avatar

Liittynyt: 16.03.11 20:59:10
Viestit: 39
Paikkakunta: Espoo, Laajalahti
Itselläni oli ensimmäisenä koirana kleinspitz eli kokoeroa tuli about 70kg :lol: Kuitenkin vankka koiraharrastuspohja on minullakin taustalla. Äidilläni on kenneli, missä kasvattaa bernhardinkoiria ja englanninbulldoggeja, joten isot koirat eivät tuota hankaluuksia. Onhan tässä tultu tähänkin ikään pyörittyä jos missäkin näyttelyssä muutaman kuolaturvan kanssa.

Ensimmäinen doggini Kooma saapuikin kotiin 2010 alkukeväästä. Asuin silloin kaksiossa poikaystäväni kanssa ja sinne Koomakin majoittui. Mitään ongelmia ei kämpässä tullut (jos ei ongelmaksi laske, että doggi nukkuu sohvalla sylissä :lol: ) ja myöhemmin perheeseemme saapui vielä samanikäinen laumanvartija Rommi.

Myöhemmin kaipasimmekin tilaa liikkua ja ulkoilumaastoja enemmän ja muutimme tänne Helsingin Laajasaloon. Nyt kolmiossamme (74neliötä) majailee Kooma, Rommi ja uusin tulokas 9kk tanskandoggiherramme Peikko. Tämän lisäksi asuntoomme mahtuu kaksi kissaa ja kolme rottaa. Eikä ahdasta ole! Tosin koirillehan on varattuna oma huone. :BLAH:

Ja tässä välissä voin kertoa, että itsekin olen opiskelija, vaikkakin samalla käyn töissä. Eikä ole ongelmia tämänkään asian kanssa ollut!

_________________
Kiamar Chaplin (s. 26.3.2010) "Kooma"<3
Kiamar Dude (s. 31.3.2011) "Peikko"<3
Armando (Maremmano-Abruzzese s. 22.3.2010) "Rommi"<3
Santonja You Rock My World (Portugalinvesikoira s. 14.5.2012) "Rebe"<3


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 12.01.12 10:50:25 
Poissa
Pentulaatikossa
Avatar

Liittynyt: 10.02.10 03:42:38
Viestit: 77
Paikkakunta: Jyväskylä
Täällä myöskin dogin ensikoirana omistava. Lapsuudessa perheessä ollut jos jonkinmoista -polskia, seropia, mäykkyä, mustaterrieriä, ajokoiraa.. Eli jossain määrin kuvittelin koirakokemusta omaavani ja ihan samojen tuskastelujen kanssa väänsin minäkin kättä itseni kanssa, kunnes yksi kasvattaja minulle sanoikin että mieluummin sinne yksiöön dogin ottaa kuin vaikka russelin :D Vuosien ajan vain tutkin ja kävin lääräämässä tuttujen doggeja, kunnes uskallus kasvoi. Minun mielipide dogista ensikoirana on se, että voi se pommitapaus tulla minkä tahansa muunkin rodun kohdalla kuin tämänkin kanssa, tietenkin. Ikinä kun ei voi tietää mitä sieltä tulee, paitsi tietysti petaamalla pedin sille, että ottaa rekisteröidyn koiran, perehtyy sukutauluun ja vakuutusta ei voi tarpeeksi toitottaa. Vahinko kun ei kulje kello kaulassa. Mutta jos on normaalilla maalaisjärjellä varustettu ihminen, vaikka sieltä muutamat kenkut varmasti vastaan tuleekin uhma-iässä tai muutoinkin omaa paikkaa hakiessa, ainoa joka dogin kohdalla on eri asia, on koko :D Minä annan uskalluksen potkun täältä takapuolelle -tutustu kasvattajiin, käy vaikka siellä näyttelyissä ja selailemassa kotisivuja! Se, että on auttavainen ja omistaan huolta pitävä ja välittävä kasvattaja, on kullan arvoinen. Niitä kysymyksiä kun varmasti kuitenkin jostain herää. Ei näissä kuolalongoissa ole mitään pelättävää, sen enempää kuin missään muussakaan rodussa. Ja todella, jos kurin ja liikunnan osilta elämä on kuosissa, niin eipähän niillä neliöillä ole sen enempää merkitystä. Ainoa tietysti se, että nuo ovat vain kokoajan tiellä :D Minulle oli tärkeää oman mielen rauhoittamiseksi kasvattaa se turvaverkko, että tiesin että aina on joku jolta kysyä. Tässä oli minun aameneni tähän asiaan, toivotan sinulle uskallusta ja onnea ensimmäisen karva-aarteen hankintaan!! <3

_________________
-------------------------------------------
PiiStar Cromwell "Hassan" s. 24.07.2007

Ikuisesti muistoissani,
PiiStar Hemera "Fuuga" 13.11.2009- 19.12.2012


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 02.02.12 17:46:07 
Poissa
Pentulaatikossa

Liittynyt: 08.11.10 20:02:40
Viestit: 34
Paikkakunta: Kokkola
Mulla on ollu usempia koiria, monta kodinvaihtajaa on mun luota saanu pysyvän kodin. Itekki vasta haaveilen dogista, mua lähinnä arveluttaa rodun terveys ja suuren koon mukanaan tuoma rahanmeno, etenki jos jotain ikävää sattuu. En tiedä miten doggipiireissä, monilla etenkin paimen- ja vahtikoiraroduilla väki suosittelee nartun ottamista ekaks koiraks. Se ei oo yhtä iso ja on yleensä lempeämpi luonteeltaan ja tulee paremmin toimeen toisten koirien kans. Vai mitä sanoo doggi-immeiset, onko narttu "helpompi"?

Sen sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä et älä ota kodinvaihtajaa ensimmäiseks koiraks! Pentu on helpompi kouluttaa ja asiallisista oloista kun ottaa niin tietää ettei oo esim. vakavia pelkoja taustalla. Kodinvaihtajat on mun sydäntä lähellä ja oon tutuillekki suositellu ottaa aikuisen koiran, siinä on paljon hyviäkin puolia, mut koirakokemusta on oltava ku sille tielle lähtee.

Tsemppiä koiranhankintaan, toivottavasti löydät Sen Oikean :vilkuti:


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 02.02.12 18:01:59 
Poissa
Etsii "tiikerin kestäviä" leluja
Avatar

Liittynyt: 26.11.07 12:54:26
Viestit: 723
heipsan!
Itselläni kaks urosta, toinen kylläkin kultainennoutaja ja doggi uros. Nyt talossa viipottanu keväästä asti dogginarttu ja voin vaan sanoa että narttu on miljoona kertaa helpompi tapaus kun mitä uros!!
Itse päätin rinsessan tulon jälkeen ettei meille ihan heti ole tulossa uroskoiria ,jatkossa :P :mr_hat:

Jenni :winkpus:

_________________
Tanskandogit:
Apollo 06/2007
Enja 03/2011
Kultainennoutaja:
Jermu 05/2002


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 02.02.12 19:34:33 
Poissa
Pentulaatikossa
Avatar

Liittynyt: 10.02.10 03:42:38
Viestit: 77
Paikkakunta: Jyväskylä
^^ Minun kokemus on ei, narttu ei ole helpompi. Nuita kun löytyy niiiiiiin moneen junaan, mutta omani on kyllä aikamoinen kiipijä ja minunkaan akkamainen viekkaus ei meinaa tuon kanssa aina hetkittäin riittää :D Uroksesta dogin ollessa kyseessä en osaa sanoa kuin tuon oman kodinvaihtajauroksen, joka taloudessa ollut vasta kolmisen kuukautta. Palautunut kasvattajalle pitovaikeuksien vuoksi ja vielä tähän päivään mennessä ei ole mua tosissaan testannut. Pellossa elänyt kyllä ja käskyt saa takoa takaraivoon huolella kun Herra Huu on sitä mieltä, ettei ennenkään ole tarvinnut totella, ei varmaan tuonkaan akan kanssa. Mutta Fuuga jaksaa kyllä hyppiä silmille jos näkee tilaisuuden olevan.. Minusta uros on loppupeleissä helpompi, jotenkin suorasukaisempi putkiaivo :) Ja tuo saman sukupuolen kanssa toimeentuleminen taitaa olla melkein rotu kuin rotu -vieraita ei tarvitse kaveerata. Sekamelskaisesti selitetty, mutta ehkä edelleen tekisin itse samoin ja ekadoggi päätöksenä olisi edelleen narttu. Ikinä kun ei voi tietää, voit saada kiipijän kieron nartun tahi lapasen löntystäjän uroksen, tai toisin päin :D

_________________
-------------------------------------------
PiiStar Cromwell "Hassan" s. 24.07.2007

Ikuisesti muistoissani,
PiiStar Hemera "Fuuga" 13.11.2009- 19.12.2012


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 02.02.12 20:54:57 
Poissa
Sisäpiirissä
Avatar

Liittynyt: 21.09.06 10:25:02
Viestit: 1119
Paikkakunta: Espoo
Mulla on nyt hoidossa uros ja se on simppelimpi kuin mun omat nartut. Voi tietty olla yksilökohtainen juttukin. Mutta uros toimii kuin unelma, ei ylireagoi mun (tai pirttihirmu Milan) ärähdykseen, on vaan sillai "aha, okei", kun taas molemmat (omat) nartut on draaman kuningattaria. Ulkona jätkää vie hajut, mun nartut ovat aika puolustusintoisia verrattuna tuohon. Härvää sisällä enemmän, mutta kun tilannetta tarkkailee, niin omat sitä hyvin pienieleisesti mutta selvästi villitsee. Nartut on mun mielestä kierompia, niiden kotkotukset on vaikeampia havaita kuin uroiden.

Pärinät saman sukupuolen edustajien kanssa on urosten kanssa varmaan yleisempiä ja alkavat nuorempana, mutta mun Aiko on niin sikamaisen röyhkeä, etten sitä edes yritä tuntemattomien vanhempien narttujen kanssa: takuulla saa turpiinsa niin että tuntuu...

Tuo hoitouros on hurmannut mut ihan täysin toki se on erittäin hyvin tapakasvatettu js ääreiskuuliainen ihana miäs.

_________________
***********
Saradane's Love is Black (Aiko) s. 22.7.2009
KK-Unkarinvizsla Tangrams ihQ-daa (Olga) s. 22.9.2014

Rakkaissa muistoissa meidän maailman paras smurffimme
Saradane's Invincible Love (Mila) 28.2.2007-6.8.2012


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 11.02.12 09:33:22 
Poissa
Sai koiran istumaan käskystä

Liittynyt: 19.02.08 22:32:27
Viestit: 902
Ja pistetääs tähän updatea, eli meillähän asustaa nykyisin vain narttu, kun Bora lähti sateenkaarisillalle syyskuussa. Martta on reilun vuoden ja on kyllä ollut pennusta asti helppo tapaus. Ensimmäiset probleemat on tullut vasta nyt, kun hormonitoiminta on hyrähtänyt liikkeelle, viikon sisään tyttö on vetänyt säpäleiksi 2 kaukosäädintä ja yhdet reinot. Mutta tuo on niin kiltti ja kuuliainen urokseen verrattuna, että nyt jos joku vastaantuleva kadunmies tulisi kysymään, että uros vai narttu, niin sanoisin, että uros haastaa pahimmillaan koko nuoruutensa, jaksatko tehdä sen kanssa töitä pari kolme vuotta, ja sen jälkeen se on kuin ajatus.. vai haluatko vain silloin tällöin sekoilevan paketin (saas nähdä mitä mieltä mä olen tästä, kun ekat juoksut ja valeraskaudet on ohi :lol: ) eli tältä musta nyt tuntuu, edelleen täysin keltanokkana tämän rodun suhteen.
Meillä siis uros oli huomattavasti puolustusviettisempi kuin narttu, ja muutenkin dominoivampi. Saas tosin nähdä, mitä tosta nartusta kasvaa.. Mutta meillähän ei ole edes pihaa aidattu, kun Martta ei lähde pihalta.. Vuoden vanha uros ei olisi pysynyt pihassa, se on ihan vissi ja varma. Ja mututuntumalla nartut on fiksumpia kuin urokset. :winkuti:
Mutta pentua valitessa sukupuolta tärkeämpänä pitäisi vanhempien luonteita ja eritoten emän.. siitä saa aika hyvää osviittaa siihen, millaisia pentuja luonteeltaan on mahdollisesti käsissä. Ja hyvä kasvattaja antaa kyllä pentutestata pentueen jos ostaja niin haluaa, ja minä tiedän pari hyvää testaajaa, jotka pystyvät ottamaan selvää pentujen luonne-eroista (tosin testauksethan ovat suuntaa antavia, koska ympäristötekijät vaikuttavat pennun luonteen kehittymiseen).


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 15 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
POWERED_BY
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com