tanskandoggi.takaisin.fi

Keskustelua Tanskandogeista
Tänään on 25.04.18 10:55:44

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 58 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 17.01.11 19:23:27 
Poissa
Pentulaatikossa
Avatar

Liittynyt: 20.09.09 15:01:10
Viestit: 82
Paikkakunta: tampere
Leetu kirjoitti:
asuntoa haettiin ja haettiin, ei tärpännyt. Miehen suhteen, kaikki asiat ei ollut mun tiedossa ennen kuin silloin kesällä 2006, asioita mitä ei tajua ihmiset jotka ei ole narkkien kanssa olleet tekemisissä. Henk. koht. juttujahan nuo on, mutta so what? Oon eläny niiden asioiden kanssa ja elän edelleen, nähnyt sen elämän kurjemman puolen, kuten misakin, sen puolen, josta kovinkaan monella ei ole HAJUAKAAN (onneksi ei olekkaan). Mutta, olen sinut niiden asioiden kanssa, tehnyt omat virheeni mutta tehnyt myös paljon hyvääkin. Maksanut velkani muodossa jos toisessakin :)


Nyt peesaan tuossa narkki asiassa vahvasti, jos ei ole kokemusta (toivottavasti ei missään nimessä) ei voi nuita asioita kyseenalaistaa, ne ei todella ole niin mustavalkoisia :?

Myös asunnon saaminen jos ei ole lapsia on hankalaa koska on kriteeri listan pohjalla ja jos laitat hakemukseen että häätö uhkaa niin kuka sellaisen vuokralaisen ottaa?

Seuraan lisää keskustelua suurella mielenkiinnolla :D


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18.01.11 09:18:30 
Poissa
Sai koiran istumaan käskystä

Liittynyt: 19.02.08 22:32:27
Viestit: 902
Toivottavasti näitä kertomuksia tosielämästä kirjoitellaan tänne lisää. Vaatii myös rohkeutta kertoa luopumisista - hatunnosto heille ketkä ovat siitä avoimesti kertoneet - ja toivottavasti niitäkin kokemuksia kerrotaan tänne lisää.

Meillä on aika perustylsä tarina taustalla. Bora tuli minulle puolen vuoden ikäisenä. Aiempi omistaja oli ottanut kasvattajaan yhteyttä ja sanonut, että perheen isälle on puhjennut allergia ja siksi luopuvat. Totuutta en kyllä tiedä. Koira oli vähän vallaton (niin kuin nyt puolivuotias doggi pellossa kasvaneena osaa olla :lol: ), kasvuhäiriöntynkääkin oli havaittavissa, hihnassa ei osannut kävellä (kun sai olla pihassa aina vapaana) ja veden lorinaa lähti karkuun (liekö joskus säikähtänyt suihkua tmv.). Kasvattaja Maija halusi etsiä Boralle sen viimeisen kodin ja useamman kerran nähtiin ja niinhän tuo sydämenvaltaaja lopulta tuli meille. Kasvattajan kanssa tosin tehtiin selväksi, että jos ei yhteiselo suju, koira palautuu hänelle, eikä lähde enää uuteen kotiin (tämä kirjattiin myös sopimukseen).
Ja onpa tuo tavoille oppinut, ja uiminen on kesäisin hauskaa ja myös suihkussa käynti maistuu. Että se siitä vesikammosta. Kasvuhäiriökin saatiin nopsasti korjattua ja onpa tuo valioitunut näyttelypuolellakin ihan kiitettävästi vioistaan huolimatta, vaikka koirakaveria olinkin itselleni vain ottamassa. :BLAH: Vallattomuudesta tuskin päästään koskaan eroon, ja hyvä niin! :lol: Ensimmäisestä kodista on jäänyt jäljelle se, ettei koira koskaan, siis ikinä, kiipeä sänkyyn tai sohvalle, kunnioittaa miehiä enemmän kuin naisia (ero on huomattava) ja lapsia rakastaa yli kaiken.

Mutta, kerronpa huonon esimerkin naapuristani.
Sielläpä majaili samanikäinen suursnautseriuros, joka oli tullut vuoden ikäisenä kasvattajan kautta tälle hyvin kokeneelle snakumiehelle. Mies on jo eläkkeellä. Snaku ei pysynyt miehen hyppysissä ollenkaan, ja hän ulkoilutti sitä paljon vapaana. Oli lähtenyt vapaana ollessaan vieraiden koirien päälle useamman kerran, purrut naapurin narttukoiraa aidan yli, näykkäissyt yhtä naapuria kädestä ja käynyt hänen koiriensa päälle (pomeranianeja 3 kpl) ja viimeinen tikki oli, kun snaku jälleen vapaana ollessaan lähti erään naapurin beagle- ja dobermanninarttujen päälle, sekä puri niiden omistajaa niin pahasti jalasta, että se jouduttiin useaan kertaan leikkamaan.
Tällä miehellä oli ollut ennen tätä 7 snakua, joista osan kanssa oli kisannut tokossa voittajaluokassa ja valioita oli sieltä sun täältä. Mutta siitä huolimatta mies ei myöntänyt, että koiran ja omistajan suhteessa olisi joku pielessä. Vasta tuon viimeisen niitin jälkeen koira lähti piikille.
Ja tämä mies on edelleen tosi surullinen tuosta koirasta, vaikka lopettamisesta on lähes vuosi aikaa. Jälkeenpäin hän on toki sanonut, että koira oli hänelle vain liikaa, liian kova, liian terävä, liian dominoiva - ja se olisi ehkä muissa käsissä ollut täydellinen harrastuskoira. Mutta kaksi epäonnistunutta kotivalintaa sinetöivät tuon koiran kohtalon neljävuotiaana.
Joskus on parempi antaa koira eteenpäin sellaisiin käsiin, jossa koira saa ns. uuden elämän. Ja sekin päätös vaatii valtavasti rohkeutta.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 19.01.11 10:16:38 
Poissa
lähempänä kuin luuletkaan
Avatar

Liittynyt: 09.11.03 11:28:01
Viestit: 1462
Paikkakunta: Tuusula
Poistettu kirjoittajien omasta pyynnöstä pari viestiä, jotka menivät vähän turhan pitkälle yksittäisen tapauksen yksityiskohtiin ja kahden ihmisen väliseen keskusteluun.
- mode


Viimeksi muokannut nipa päivämäärä 19.01.11 13:02:29, muokattu yhteensä 1 kerran

Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 19.01.11 12:56:10 
Poissa
Tikkukarvoja kantapäissä

Liittynyt: 25.11.06 15:58:46
Viestit: 386
Paikkakunta: Pori /Kyläsaari
totta nipa .. voit poistaa viestini.. totuus on se että enään ei menneille voi mitään. Surullista kaikkien kannalta tapahtuneet.. eikä sitä helpota vaikka kuinka riideltäs . Tuskin koskaan saadaan tietää mitä siinä 2 kk on tapahtunut kun tämä ukko oli "välikodissa" ..

Tähän ketjuun voin lyhyesti sanoa että aina on mahdollisuus että kodinvaihto onnistuu kun se tapahtuu ajoissa ja tosiaan siten että entinen omistaja kertoo kaikki koiran elämään liittyvät asiat.. ei sitä aina tule mietittyä miten paljon ne aistii vaikka niihin ei suoranaisesti ei mikään liittyis.. Tarvii aina muistaa että koira on laumaeläin ja aistii perheen paineet, surut ja murheet.. vaikka kuinka robottimaisesti itse hoitaa asiat ,ne tietää ne silti.. Ajoissa avunpyyntö ei koskaan ole huono asia ja mielummin liian ajoissa kun liian myöhään.. Usein koira sopeutuu hyvin kunhan omistaja on se kenen kanssa kemiat kohtaa täysin.. siksi jo pentulaatikkotyö on kasvattajalle tärkeä asia .. tutustua uusiin omistajiin ja suositella heidän luonteilleen ja elämäntilanteelleen sopivaa pentua.. ei se välttis aina ole se koko sininen tai upea harlekiini mutta se voi olla ikuinen hyvä ystävä joka lukee sinua ja kulkee mukanasi koko tämän elämän. Turpeliini ei ollut minun kasvatti mutta varmasti se mikä olisi meille sopinut ihan vauvasta asti.. Nyt vaan keskityn muistelemaan meidän hyviä aikoja.. ja vaalimaan niitä muistoja..

_________________
Saradane's Siniset,mustat, harlekiini ja mantteli doggit.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 19.01.11 13:10:03 
Poissa
Sai koiran istumaan käskystä

Liittynyt: 19.02.08 22:32:27
Viestit: 902
En laittanut tätä topikkia tänne siksi, että täällä alettaisiin ruotimaan yksittäistapauksia perin pohjin, vaan että jokainen doginomistaja tai sellaisesta haaveileva voi käydä lukemassa kodinvaihtamisiin liittyviä mutkia ja metkuja. Tosin "suut puhtaiksi"-kirjoittelukin voi välillä tehdä ihan hyvää, ei siinä mitään. Turha sitä on hyssytellä jos pinnan alla kohisee.. :lol:
Toivottavasti tämä ei nyt hiljennä keskustelua täysin.
Lisään kysymyksiä alkuperäiseen:
Onko kodinvaihto vaikuttanut koiran luonteeseen suuntaan tai toiseen? Onko kodinvaihtajille jäänyt loppuelämäksi tiettyjä maneereja / käytöstapoja tiettyjen asioiden suhteen johtuen aiemmista kodeista?
Onko aikaisemmat omistajat halunneet koiran takaisin (esim. siinä vaiheessa kun koira käyttäytyy hyvin ja näyttää hyvältä ja voi hyvin)?


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 19.01.11 14:12:40 
Poissa
Sai koiran istumaan käskystä
Avatar

Liittynyt: 05.04.09 19:49:30
Viestit: 835
Paikkakunta: Kuopio
Hyviä kysymyksiä sinikallolta, joihin minäkin kuulisin mielelläni vastauksia. Nimenomaan se kiinnostaa, miten koira on reagoinut uusiin ihmisiin ja kotiin, onko ikävöinyt pitkään "pois", vai onko oppinut että tämä on nyt se minun paikkani ja minun kotini? Myös niitä syitä puolin ja toisin, sekä koiran luopumisesta, että aikuisen ns.rescue-koiran ottamisesta haluaisin kuulla. (kaikkihan ei tosiaan ole huonosti kohdeltuja rescue-koiria, jotka on ikävistä oloista ja kokeneet kovia, mutta niitäkin on ja paljon. Onneksi siellä on myös niitä, joilla on hyvä koti ollut ja on joku syy sitten miksi on jouduttu luopumaan koirasta)

Tämä on hyvä topicci mitä tulee kyllä seurattua ahkerasti, rohkeita kirjoituksia olette uskaltaneet laittaa, mikä on hyvä asia! :tsemii:

_________________
Parinkymmenen vuoden haave toteutui 15.5.2009 <3
Alder Glade's Gerlando (s.21.3.2009) "Rambo" <3


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 20.01.11 10:32:55 
Poissa
Melkein sisäsiisti
Avatar

Liittynyt: 30.04.05 17:03:31
Viestit: 408
Paikkakunta: Vilppula Pynnöskylä
Meillä kotia vaihtaneilla koirilla muutamilla oli selkeästi piireitä, joita emme koskaan täysin saaneet pois.
Yksi pelkäsi muovikasseja, oppi toki vähitellen niitä sietämään, mutta täysin ei koskaan päässyt yli muovikassifobiastaan. Yhdellä koirista oli kummallisia satunnaisia pelkotiloja jotka pumpsahtivat pintaan kummallisisssa ja täysin erilaisissa tilanteissa. Sitten syyksi selvisi eräs miesten partavesi, jonka tuoksu loi koiralle vanhan mielleyhtymän vaikkapa kadulla vastaantulijasta.
Ja sitten on ollut niitä näissä tapauksissa normaaleja reaktioita eli pelänneet nopeasti heilahtavaa kättä, hihnaa, sanomalehteä jne. eli koiraa on pahoinpidelty. Niin ja yksi sakemanni pelkäsi kuollakseen noutokapulaa..oli ilmeisesti yritetty ottaa noutoliikettä julmemmilla metodeilla...

Emme ole koskaan yhdenkään meille tulleen kodinvaihtajan kohdalla huomanneet, että koira olisi mitenkään ikävöinyt entistä, mutta toki meille ei ole tullut yhtäkään nk. tavallista perhekoiraa. Päinvastoin olemme aina hämmästelleet, miten koirat ovat heti kuin kotonaan ja tuntuvat ymmärtävän ettei niille tahdota enää pahaa. Kunnon ruoka, lämpö ja ystävällisyys sekä terve koiralauma auttaa kummasti kotiutumaan.

Muutamalla tuttavalla on ollut näitä perhekoiria jotka ovat tulleet uuteen kotiin ja nekin ovat parin vuorokauden jälkeen asettuneet aloilleen ja alkaneet toimia kuin olisivat aina olleet tässä perheessä. Parilla koiralla on ollut hiukan alkuvaiheen jälkeen rajojen koettelua, mutta se on minusta kuitenkin vielä normaalia toimintaa.

t. Kristiina

_________________
"Tappio on usein pelkästään väliaikainen olotila - vain luovuttaminen tekee siitä pysyvän"

BastionKing´s kennel
http://www.valtoset.com
___________________________
Aska, Valo, Edda & Storm


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 20.01.11 11:19:34 
Poissa
Pentulaatikossa
Avatar

Liittynyt: 13.07.06 08:02:39
Viestit: 66
Paikkakunta: Loimaa
Mun ensimmäinen oma koira oli kodinvaihtaja, venäjältä tuotu dogginarttu, ikää tuolloin 1,3 vuotta. Luopumisen syyksi kerrottiin ruokarahojen loppuminen, koira oli syönyt vain ja ainoastaan lihaa ja siihen ei enää ollut varaa.
Koira kotiutui nopeasti, vaikka yhteisen kielen puute hankaloitti alunperin kommunikointia, koira ei ymmärtänyt sanaakaan suomea ja minä en puhunut sanaakaan venäjää.
Ongelmia aiheutti imuri, yksinjääminen (ei koskaan ollut ollut yksin hetkeäkään) ja se kun löysin miehen itselleni.
Imurinvarsi oli se työkalu jolla koiraa oli koulutettu, sain oikein demonäytöksen koiran ja imurinvarren kohtaamisesta :( . Sillä kuulemma oppi nopeasti. Meni pitkään ennekuin koira pystyi olemaan asunnossa imuroitaessa.
Yksinjäämisen opetteluun käytettiin myös tunteja, tunteja ja taas tunteja. Ja tuhoiltakaan ei voinut välttyä, koira ei yksinkertaisesti ymmärtänyt miten se voitiin hylätä.
Ja sitten se mies. Koira kyllä hyväksyi miehet, mutta ei mielellään mun elämässä. Öisin se kiipesi miehen päälle nukkumaan ja pois komennettaessa kävi nakkelemaan sormille. Onneksi mies oli tottunut isoihin koiriin ja tämä ongelma saatiin selätettyä nopeasti ilman katastrofeja.


Nykyisistä Siiri on kodinvaihtaja. Hyvistä oloista tullut ja sen kanssa ei mitään ihmeellistä ole koskaan ollutkaan. Olen vain onnellinen että vanha omistaja luovutti mummelin juuri meille.

_________________
Wundervoll Bawaria "Lilo"
Danemanian All In "Hemmo"
Great-Golden's Geischir "Siiri"

Denim Danes Galactic Genius "Hugo"25.5.2006-25.3.2011
Kaliffan Joel 11.11.1996-20.7.2006


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 20.01.11 15:04:32 
Poissa
Sai koiran istumaan käskystä
Avatar

Liittynyt: 05.04.09 19:49:30
Viestit: 835
Paikkakunta: Kuopio
Minä haluaisin kuulla vielä niitä mietteitä, minkä vuoksi on haluttu ottaa nimenomaan aikuisempi koira, ei pentua?

_________________
Parinkymmenen vuoden haave toteutui 15.5.2009 <3
Alder Glade's Gerlando (s.21.3.2009) "Rambo" <3


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 20.01.11 15:14:06 
Poissa
Pentulaatikossa
Avatar

Liittynyt: 20.09.09 15:01:10
Viestit: 82
Paikkakunta: tampere
jonski kirjoitti:
Minä haluaisin kuulla vielä niitä mietteitä, minkä vuoksi on haluttu ottaa nimenomaan aikuisempi koira, ei pentua?


Meillä oli ainakin siksi kun toinen oli jo kotosalla, iso siis oli jo ja käytökseltään ihan pentu, eli puhtaasti turvallisuus syistä, olimme molemmat työssä ja vahtimisesta ei olisi tullut mitään.

Nim. kaksi kania menettäneenä, nekin ihan vaan riehakkaille leikeille :shock:
Parempaa kaveria ei olisi voinut saada, alku hankalaa mutta nyt emme voisi tyytyväisempiä olla :D


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 20.01.11 17:12:34 
Poissa
Pentulaatikossa
Avatar

Liittynyt: 05.01.10 17:22:24
Viestit: 94
Paikkakunta: Joensuu
Tämä koira nyt ei ole tanskandoggi, mutta sekin on joutunut vaihtamaan kotia. Ja on minulle hyvin rakas. Nimittäin 7v. tiibetinspanieli narttu. Koiran entisestä elämästä ei ole juurikaan tietoa, ainoastaan, että omistajat olivat hieman alkoholisoituneita ja eivät koiraa paljoa ulkoiluttaneet. Lisäksi koira oli jäänyt auton alle, siitä muistona katkennut häntä. Minkäänlaista peruskoulutusta koiralla ei ollut, muuta kuin sisäsiisteys. Koira siis joutui kodinvaihtotilanteeseen kun entiset omistajat menehtyivät.

Maaliskuussa koira täyttää 16v. Nyt tämän perheenjäsenenä on kokenut kohtutulehduksen ja kasvaimen suussa, mutta leikkauksien jälkeen on parantunut. Osittain kuurokin koira taitaa olla. Eläinlääkärin mielestä vahva sydäminen ja terve koira ikäisekseen. Kaikin puolin ollut ihana kotikoira ja suuri persoona, jonka kanssa ei ole ollut ongelmia. Melko hyvin sulatti myös urospennun kaverikseen. Mutta muista koirista ei välitä. Uskoisin, että koira on jopa ollut nyt onnelisempi.

Tottakai pienen koiran kanssa on pienemmät riskit. Mutta uuden kodin tarve ei ole yhtään pienempi.

_________________
Johanna ja
Perfect Sunshine Estupendo "Hugo" s. 31.12.2010
http://johannasgreatdanes.webs.com/


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 21.01.11 06:40:28 
Poissa
Pentulaatikossa
Avatar

Liittynyt: 19.04.09 19:38:01
Viestit: 78
Mun sen ekan dogin kanssa kerran törmättiin kaupungilla siihen entiseen omistajaan. Koira siirtyi itse mun toiselle puolelle nojasi koko painollaan mun reittä vasten ja mulkoili kulmain alta, kun edellinen omistaja koitti tervehtiä sitä. :lol:
Entinen omistaja oli hiukan nuuka ja totesi, ettei koira varmaan enää muista häntä. Mä sit taas luulen, et muisti ihan hyvin.

Mulle nää kodin vaihtajat on sopineet hyvin. Ensinäkin tykkään siitä ajatuksesta, et voin tarjota tarvitsevalle kodin. Toiseksi vaikka pennut onkin niiiiin ihania, niin on niissä mun mielestä enemmän vaivaakin. Varsinkin meidän täystuho-seropin pentuajan jälkeen, en ollut valmis toiseen mahdollisesti samanlaiseen. 8) Ehkä vielä joskus doggipentu, tai sit lisää kodin tarvitsevia.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 22.01.11 19:50:57 
Poissa
Kuola poskella
Avatar

Liittynyt: 09.03.10 13:31:12
Viestit: 103
Paikkakunta: lpr
Ekan walesin kanssa, joka siis "allergian" takia annettiin pois, nähtiin entisiä omistajia n.kuukausi koiran muuton jälkeen, halusivat nähdä... no, koiraa ei ois voinu vähempää kiinnostaa... kävi vähän niinkuin kohteliaisuussyistä sanoo terve, ihan kuin ois ollu tuiki tuntemattomia, ja sitten "mitäs mamma tehtäis?"-katse minulle... :nyökyti: ja muutamaa vuotta myöhemmin näin perheen isää sattumalta ja hän katsoi koiraa todella pitkään ja ihaillen, todeten: "kylläpä siitä on tullut komea koira"... :luuseri: ja oikeassa oli :lol: ! Kohtuullisen hyvin sitä oli varmaan kohdeltu, vaikka miesten kanssa se oli hyvin alistuva ja nuo kaikennäköiset normitavat (kuten hihnassa) oli hukassa kun se tuli minulle.
Doggiloikkasen kanssa me ollaan koko ajan yhteyksissä ent.omistajan kanssa kun hän on minun serkkuni ja näkyilläänkin tasaisen epätasaisesti.
Mummelihan on ihan puhisijaluonne ja se tarina kuuluukin sit varmaan tuonne toiseen topiciin, eli dogin reaktioihin... :P


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 13.03.11 20:31:34 
Poissa
Kuola poskella
Avatar

Liittynyt: 12.03.07 17:51:39
Viestit: 148
Paikkakunta: Vantaa
Laura närhen biisi ei vois olla osuvampi kuvaamaan mun tunnetta siitä koirasta luopumisesta. Ei ehkä ihan oikea paikka tälle mut sivuaa keskustelua kuitenkin. Koskettava...

"Mä annan sut pois
Mä päästän sut pois
Vaikka sattuu
Sä annat mut pois
Sä päästät mut pois
Kaikkeen tottuu
Hymyillään vaan
Ei oo muutakaan enää antaa
Luovutaan toisistamme hiljaa...."

_________________
Alaunt Carling Go Go Girl 12.6.2002
Mi´Havanna Campfire 26.12.2006


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 14.03.11 13:48:59 
Poissa
Sai koiran istumaan käskystä
Avatar

Liittynyt: 19.11.07 21:56:45
Viestit: 900
Paikkakunta: Mikkeli
Mulla kodinvaihtaja, tuli 1v ikäisenä. Oli menossa piikille, koska "kotona ei aika riitä, on pieniä lapsia, yms" "Saattaa tehdä silloin tällöin mielenosoituskakan lattialle"... koira ei vaa mahtunut yhtälöön. Peppi kävi ennen meille tuloa "ongelmakoirakokemusta omaavassa kodissa", palautui kuitenkin takaisin, koska se oli "niin vaikea". (Yep, eat my shit!) ... Mut eihä se toki helppoo oo mopata ton kokosen koiran kusia ja lapioida paskaa lattialta :BLAH:

Juu-u, kyllä tuo tosi epätasapainoiselta koiralta vaikutti (ja näyttikin!!!), mutta sinne en sitä missään nimessä halunnut jättää. Tein ostopäätöksen loppuviimein tunneperäisistä seikoista, en yksinkertaisesti voinut jättää tuota hörökorvaa sinne vaan ajattelin "investoida" 500-600e (en muista tarkalleen paljon maksoin) silläkin uhalla, että vien sen itse piikille, jos se kerran muka niin yhteiskuntakelvoton olisi ollut. Mut eipä ollut, voin sanoa että maailman rakastettavin koira, kiltti ja kuuliainen, mutta pidättyväinen ja aristeleva vieraita kohtaan.

Ja töitä tehtiin jotta saatiin paino nousuun (Painoi mulle tullessaan muistaakseni 36-37kg, nykyään likimain 50kg), kynnet leikattiin (varpaiden asento parani heti), sisäsiisteysharjottelu alkutekijöistä samoin hihnakävely... Ja päivääkään en vaihtaisi pois, mutta en kyllä suosittele kenenkään ottamaan koiraa ko. oloistsa, ellei siihen sitoudu 100%.

Entinen elämä jäljet jättänyt, mutta avoimin mielin ja iloisin hännän heilutuksin mennään eteenpäin!!

Ja voin linkittää Pepistä muutaman kuvan tänne jossain vaiheessa... Ihan vaan vertailuna ajasta v.2007 vs. 2011 8)

_________________
Niina ja doggi Ronja, bokseri Indi ja staffi Mimmi. Sateenkaarisillalla laiskotellen Peppi <3


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 58 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4  Seuraava

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
POWERED_BY
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com