tanskandoggi.takaisin.fi

Keskustelua Tanskandogeista
Tänään on 25.04.18 20:23:39

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 58 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2, 3, 4  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 14.01.11 11:35:31 
Poissa
Sai koiran istumaan käskystä

Liittynyt: 19.02.08 22:32:27
Viestit: 902
Haudi!

Kertokaa kokemuksianne kodinvaihtajista, minkä väriryhmän koira, minkä ikäinen oli tullessaan teille, mitä olette tehneet, miksi on joutunut vaihtamaan kotia, onko vaihtanut useammin kuin kerran kotia, minkä ikäisenä, kerrottiinko kaikki, jätettiinkö jotain kertomatta, millaisia haavereita tai hassuja tilanteita on ollut...? Miten kasvattaja on suhtautunut / toiminut asiassa? Miten hyvin olette omasta mielestänne onnistuneet uutena kotina koiralle?

Kertokaa myös, jos olette harkinneet oman dogginne kiertoon laittamista, löytyikö hyvä koti, miksi annoitte dogginne pois, mitä ongelmia oli, kerroitteko niistä avoimesti seuraavalle omistajille, tiedättekö mitä koiralle kuuluu tänä päivänä? Tai jos ette laittaneet kiertoon, niin mitä ongelmia oli ja miten olette päässeet niistä yli ja ympäri ja miten nykyisin menee..? Miten kasvattaja oli mukana prosessissa? Oliko koiran kodinvaihto onnistunut ratkaisu?

Kaikenlaiset kokemukset tähän topikkiin, kiitos!

Aihepiiri nostattaa aina tunteita.
Olkoon tämä hyvä paikka lukea kokemuksia niille, jotka harkitsevat koiran kiertoon laittamista tai harkitsevat sellaisen ottamista.

Toivottavasti tämä on oikea paikka keskustella asiasta. Asiallisia kertomuksia kiitos!


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 14.01.11 12:13:31 
Poissa
Melkein sisäsiisti
Avatar

Liittynyt: 30.04.05 17:03:31
Viestit: 408
Paikkakunta: Vilppula Pynnöskylä
Meillä on viimeisten vuosikymmenien aikana käynyt useitakin kodinvaihtajia useista eri roduista. Viimeisen 13 vuoden aikana on ollut rescuen kautta kaksi keltaista doggia-uros ja narttu, jotka ovat laumaamme tulleet aikuisina.

Jokaisen aikuisen koiran tulo laumaan on iso prosessi, johon pitää ryhtyä harkiten ja ongelmiin varautuen. Meillä on jokaisen kodinvaihtajan kohdalla käynyt niin, että koirasta on paljastunut paljon sellaista, mistä emme saaneet ennakkotietoa. Vaikka doggit olivat nk. rescue tapauksia, oli niiden luovuttajan kanssa keskusteltu tarkkaan eikä koirat olleet kumpikaan aivan tyypillisiä rescue tapauksia. Toinen koirista (ainakin) oli jo muutaman kerran kulkenut eri kodeissa. Toisen koiran kasvattaja oli jonkin verran prosessissa mukana.

Valitettavasti molempien koirien osalta käynti meidän perheemme jäsenenä oli aivan liian lyhyt sillä kova aiempi elämä oli jättänyt jälkensä ja vaikka koirat saatiinkin hyvin fyysisesti ja psyykkisesti kuntoutettua, ne menehtyivät molemmat melko nuorina sairauteen, jota ei pystytty hoitamaan.

Molempien doggien aikana meillä oli useamman koiran aikuinen lauma, uroksia ja narttuja, ja kodinvaihtajat asettuivat lopulta hyvin laumaan. Koirina olivat aivan ihania ja jättivät meihin pysyvän jäljen ja näitä suuria persoonia yhä usein muistelemme lämmöllä. Ilman Almaa ja Oskua ei meille varmaankaan olisi muodostunut niin suurta rakkautta tähän rotuun.

Mielestäni meidän kodinvaihtajadoggimme ovat olleet paljon helpompia kuin meille aikuisena tulleet saksanpaimenkoirat, novascotiannoutaja, bokseri ja irlanninsusikoira-suursnautserimix, jotka myöskin ovat aikoinaan olleet osa perhettämme.

Minulla on aina liian suuri sydän ja mielelläni avaan kotimme ovet koirille jotka kotia tarvitsevat. Työ on kuitenkin välillä tosi raskasta kun koirilla on usein rankkoja kokemuksia takanaan ja pahojakin käytöshäiriöitä. Mutta se palkka jonka työstä saa kun koirasta tulee yhteiskuntakelpoinen on valtava. Se korvaa tuhottua esineistöä ja syötyjä oven karmeja kummasti :)

Olen ollut mukana sosiaalistamassa useita kovia kokeneita palveluskoiria, ja työ on oikeasti rankkaa. Vaaleanpunaiset lasit silmillä ei tähän hommaan kannata ryhtyä, jos kyseessä on agressiivisesti reagoiva koira. Muutenkin itsellä pitää olla palikat elämässä kohdallaan ja syyt pelastaa kovia kokeneita koiria pitää löytyä muusta kuin "must on kiva olla pelastaja" periaatteesta.
Normaalielämää kokenut, normi käytöstavat omaavan koiran ottaminen on sitten aivan eri prosessi, joskin jotkut koirat kokeilevat yllättävillä tavoilla uutta laumaansa. Rajoja siis pitää niilläkin olla, sillä pelkkä rakkaus ei riitä koiran kunnioituksen saamiseen. :wink:

t. Kristiina ja kolmen doggipojan poppoo

_________________
"Tappio on usein pelkästään väliaikainen olotila - vain luovuttaminen tekee siitä pysyvän"

BastionKing´s kennel
http://www.valtoset.com
___________________________
Aska, Valo, Edda & Storm


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 14.01.11 14:22:29 
Poissa
Kuola poskella
Avatar

Liittynyt: 01.04.09 11:18:10
Viestit: 119
Paikkakunta: Haapavesi
Minulla on siis tuo keltainen kodinvaihtaja. Tullessaan mulle ikää oli 7kk tai enemmän. Ei saatu entiseltä omistajalta ikinä tarkkaa tietoa, syntymäajan näkee kuulema papereista jotka tulee postissa ja joita ei siis ikinä ole tullut. Poliisien soitoista huolimatta. Epäilen, että niitä ei ole koskaan ollutkaan. Jossain vaiheessa ent. omistaja kuitenkin puhui, että kasvattajalla olisi jalostusoikeus. Myöhemmin kuitenkin sanoi, että asia on sovittu nyt kasvattajan kanssa eikä jalostusoikeutta enää ole. Kodinvaihto johtui kuulema vanhemmasta koirasta jonka kanssa eivät tulleet toimeen eli vanhempi koira hyökkäsi heti kimppuun kun tuli kahta metriä lähemmäs. Tästäkään en ole varma, koska sitä vanhempaa koiraa ei näkynyt kun koiran haimme. Oli kuulema hoidossa. Aikaisemmista kodeista ei ole mitään tietoa, onko niitä ollut ja mistä koko koira on tänne maan päälle ilmestynyt. Kaikki keinot on yritetty löytää kasvattajaa/pentuesisaruksia tai jotain pientä tietoa mistä se voisi olla, mutta ei ole onnistunut. Edelleen otetaan tietoa vastaan jos jollain sattuis olemaan. :ummumm: Lähinnä siis jätettiin kertomatta koiran ikä, menneisyys, kasvattaja ja ettei papereita oikeasti ole tai ainakaan niitä ei lähetetä. Koira oli myös erittäin laihassa kunnossa, muistutti paljon vinttikoiraa. Myöhemmin sain kuulla kun olin poliiseihin yhteydessä, että entisellä omistajalla on eläintenpitokielto.

Kasvattajaa ei siis valitettavasti ole ollut apuna kun sitä ei ole löytynytkään. Ollaan käyty pentukursseja, junnu kursseja, junnu toko kursseja, toko kursseja ja moneen kertaan samat kurssit, että opeteltaisiin ihan perus juttuja ja nyt se on alkanut tuottaa tulosta. Ei siis oikein osannut edes omaa nimeä. Haaveena olisi jopa mennä toko kokeeseen, mutta omistajan jännityksen vuoksi se taitaa jäädäkkin haaveeksi :) Koira nyt siis ehkä 3- vuotta tai vanhempi. Omaksi iloksi ollaan käyty myös ageilemassa joka on varmasti ollut hyväksi meidän väliselle suhteelle ja luottamukselle.

Sisäsiisteyden kanssa oli ongelmia, koiran siis piti olla sisäsiisti. Meille tullessa kuitenkin teki tarpeensa sisälle muistaakseni yli vuoden ikäiseksi asti. Paukkuarkuutta on myös. Viime uusvuos meni jo ihan hyvin, haukkui lähinnä raketeille kun toissa vuotena tärisi koko uudenvuoden pöydän alla. Edelleenkään emme silti voi jäähallia ohittaa rimpuilematta. Tähän olen yrittänyt kysyä apua muutamalta koirankouluttajalta, mutta vinkeistä ei ole ollut apua. Viimeisin sano, että kun se on niin vanha, siedätys ei ehkä enää auta. Miehiä pelkää myös. Ja anoppia. :D Varsinkin jos miehet menee epävarmasti luo, esim kyykkyyn ja yrittää käskeä luo, ei varmasti saa meidän neidin luottamusta.

Tällä hetkellä koira vaikuttaa minulle unelmakoiralta, enkä vaihtaisi pois mistään hinnasta. Toivottavasti on vielä monia vuosia edessä. Työtä on saanut todellakin tehdä paljon ja vielä on paljon myös tooodella paljon edessä! 8) Tältä koiralta olen kuitenkin eniten oppinutkin. Ja kysymyksillä saa heittää jos niitä tulee esiin. :P


Viimeksi muokannut Mabez päivämäärä 14.01.11 14:25:41, muokattu yhteensä 1 kerran

Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 14.01.11 14:23:52 
Poissa
Kuola poskella
Avatar

Liittynyt: 24.11.05 14:04:52
Viestit: 138
Paikkakunta: Paimio
Meillä asustelee Tyyne, nyt 4-vuotias sininen narttudoggi. Tuli meille monen mutkan kautta 2-vuotiaana, takana viimeisimpien tietojen mukaan 6 kodinvaihtoa.
Haettiin Tyyne tosiaan prisman parkkipaikalta, sähköpostitse oltiin tietoja vaihdeltu ja toinen ostajaehdokas oli kuulema Tyyneä egonjatkeeksi haaveileva nuorimies :? ...
Tosiaan marraskuussa 2008 meille saapui ja toukokuussa 2009 oli sisäsiisti :tsemii: . Vatsa on vaivannut koko ajan, kaikki muutokset elämässä aiheuttavat vatsahaavan puhkeamisen ja sitten taas oksennetaan verta ja Tyyne on niin kipeä että.

Aluksi söi kaiken mitä vain pystyi, lintujen talipalloista lähtien, nyt on todella nirso mitä suuhunsa laittaa. Ihanan kiltti, haluaa miellyttää kaikkia ja jokaiseen syliin on tunkemassa.
Vaikka Tyyne ihana onkin, on ollut paljon työtä ja tulee olemaankin. Välillä on kausia, että normaali kiellosta (EI) pelästyy aivan suhteettomasti ja aluksi näytti, että on pelkopurija. Kannattaa aina miettiä kaksi kertaa ennenkuin näitä reppanoita itselleen ostaa.

_________________
Eemeli l. Catapha's Xenon
Tyyne l. Baronesse


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 14.01.11 15:11:22 
Poissa
Sai koiran istumaan käskystä
Avatar

Liittynyt: 05.04.09 19:49:30
Viestit: 835
Paikkakunta: Kuopio
Minä haluaisin kuulla myös niitä puolia, että miksi on jouduttu laittamaan koira kiertoon, näin ikävästi ilmaistuna.

Itse kuulun niihin, joiden on vähän vaikea ymmärtää selityksenä näitä "ero", "yksinhuoltajan voimavarat eivät riitä", "muutto" mikä on oikeesti typerin mahdollinen selitys lemmikistä luopumiselle..että eläin ei muka tottuisi uuteen kotiin..siis mikäs se sitten on jos koira joutuu ihan uuteen kotiin jossa ei ole yhtään tuttua ihmistäkään?? :?

Minä olen sellainen sinnittelijä, että en ole luopunut yhdestäkään lemmikistäni sen takia, että ulkopuoliset ihmiset on sitä jankuttaneet muuttuneiden elämäntilanteideni kohdalla useaankin otteeseen että "etkö jaksaisi itse paremmin jos luopuisit vaikka yhdestä kissasta tai koirasta". Olen ollut yksinhuoltaja vuosia, minulla on 2 alle kouluikäistä lasta, nykyään enää 2 kissaa ja 2 isoa koiraa. Missään elämäntilanteessa en ole kokenut lemmikkejäni rasitteena, vaikka hankaliakin hetkiä on ollut ja olen joutunut itkemään ja miettimään miten selviä ja millä tavalla lähden ratkomaan kun on tullut ongelmia käyttäytymisen suhteen tai sairasteluja tai muuta vakavaa. Asiat on vain pakko ollut selvittää ja ratkaista jotenkin. Elämä on sellaista, ettei se aina ole helppoa eikä ruusuilla tanssimista, joskus tulee vaikeita ja hankalia tilanteita eteen, joista vain on pakko selvitä. Jotkut tilanteet vievät enemmän aikaa ja toisista selviäminen vie vuosia. Minä pidän jokaista nelijalkaista perheeni jäsenenä, enkä olisi valmis ikipäivänä luopumaan yhdestäkään. Siinä vaiheessa olisi todella tiukka paikka, jos lapsilleni tulisi paha allergia tai astma. Itsehän olen jo kissoille allerginen, todettiin v.2009, mikä oli aivan yllätys sekin, kun vanhin kissani olisi täyttänyt jo 19v nyt tänä keväänä mutta vaikean sairauden uuvuttamana jouduin siitä luopumaan. Hankala ymmärtää että miten allergia voi noin vain tulla aikuiselle ihmiselle joka on kissojen kanssa elänyt jo puolet elämästään..

Mutta siis myös niitä toisia näkökantoja, jos niitä vain joku uskaltaa tuoda julki, että miksi on luovuttu. Koitan opetella ymmärtämään myös niitä lemmikeistään luopujia.. :BLAH:

_________________
Parinkymmenen vuoden haave toteutui 15.5.2009 <3
Alder Glade's Gerlando (s.21.3.2009) "Rambo" <3


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 14.01.11 20:24:03 
Poissa
Pentulaatikossa
Avatar

Liittynyt: 19.04.09 19:38:01
Viestit: 78
Mulla on nyt mun toinen doggi ja tämäkin on kodin vaihtaja.

Ensimmäinen (musta) tuli mulle kolmevuotiaana "hoitoon" omistajan muuttuneen elämäntilanteen takia (ero, muutto ja allergia doggiin, mut ei sakemanniin). Ja kun asiat alkoi mennä omituiseksi, niin selvittelin asiaa ja tuo koira oli siis maksamatta kasvattajalle... Lopulta mä maksoin koirasta sijoituskoiran hinnan ja kasvattaja sai siitä pentueen ja mä kolmeksi onnelliseksi vuodeksi dogin. Tän ensimmäisen kanssa ainut ongelma koko aikana oli se koiran läheisyysriippuvaisuus. Edes vessaan en päässyt, ettei koira itkenyt oven takana ja yksin jäädessä tyhjensi jääkaapin/roskiksen alta viiden minuutin. :lol: Ai niin ja mulle tulon jälkeen se ei enää ikinä sietänyt sakemannin näköisiä koiria. :?

Tämä toinen (keltainen) tuli sit kesällä vuoden ikäisenä ^saman kasvattajan kautta, jonne palautui edellisestä kodista, jossa oli jo ollut joitan ongelmia ja sit ne normit; ero ja muutto.
Itse en aiemmin ollut, ensimmäisen suuren persoonan jälkeen, valmis toiseen doggiin. Eihän siihen mennyt kuin 10 vuotta. :shock:
Ongelmia on ollut joitakin. Esim. kahden "aikuisen" uroksen totuttaminen toisiinsa (meillä siis 4v seropi ennestään). Onneksi kasvattajalta saa apua ja neuvoja tarvittaessa. Lisää ikää, massaa ja järkeä odotelessa, voisi sanoa, et alku on ollut ainakin lupaava. :ihku:


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 14.01.11 21:45:52 
Poissa
Kuola poskella
Avatar

Liittynyt: 09.03.10 13:31:12
Viestit: 103
Paikkakunta: lpr
Miun ensimmäinen oma koira oli vuosikas kodinvaihtaja walesi, annettiin lapsen allergian takia... ja kyseisessä kodissa tämän jälkeen useita koiria, heh. Taisi olla vain liian vilkas ja toimelias heidän sen hetkiseen elämäntilanteeseensa. Tästä koirasta oli kaavailtu sorsametsälle kaveria ja myös hieman asiaan perehdytettykin. Tämä näkyi koiran koko elämän ajan erittäin voimakkaana riistaviettinä kaikissa sen tekemisissä. Talutushihnaa se tuskin oli nähnytkään tullessaan minulle ja muutenkin oli aika veitikka... ja umpiluupää :lol:(onkin rotuominaisuus) , koko elämänsä. Koira tuli minulle hieman äkkiseltään, mutta olin jo miettinyt koiran ottamista ja tämä sattui vain siihen saumaan... Harkinta-aikaa oli vain vuorokausi. Tässä ajassa jo kerkesin maalailemaan kaikennäköisiä tulevaisuuden tilanteita ja myös piruja seinille, eli varauduin pahimpaan ja kaikkeen mahdolliseen, eihän kyseessä ollut pentu. Alun kaikenlaisten kommellusten ja rotuun tutustumisen kautta me löydettiin yhteinen sävel ja näin voin sanoa että hän oli minun elämäni koira :lakastan: . Ei se alkuun helppoa ollut, mutta olin jo asennoitunut niin että jos se tulee niin se myös jää. Tällä asenteella nämä tämänhetkisetkin ovat tulleet minulle ja pysyvät. Miun täytyy potkasta tyhjää että luovun ottamastani vastuusta.
Eli nythän, niinkuin pastaa lueskelleet varmaan tietävät, minulla on pentuna, tarkkaan harkittu walesi ja tuo hurmaava mummelidoggi (kodinvaihtaja jumalan armosta - kiitos yläkertaan!)
Doggiloinen, alkuun hoitokoira jäi asumaan luokseni. Minulla ei aiempaa kokemusta ollut dogeista tai kahden koiran omistamisesta. Mutta kun haluaa ja on sitoutunut asiaan niin mikä vain on mahdollista, sen olen huomannut. Kaikenlaista kommellusta tähänkin yhteiseloon on mahtunut... huolimatta siitä että tämän mummelin ja minun välille syntyi hyvin nopeasti todella vahva luottamus/tunneside.
On ollut tilanteita että olen miettinyt jotta ois se niin helppoa yhden koiran kanssa, mutta tämäkin asia tuli jo puitua ennen kuin lopullinen päätös dogin kodinvaihdosta tehtiin.
Jos minulla olisi rahaa jne... niin kyllä näitä kodinvaihtaja/rescuekoiria minullakin olisi, varmastikin enemmän kuin maalaisjärjellä järkevää... tällä hetkellä en tätä enempään pysty.
Se nyppii että ihmiset eivät aina ajattele asioita loppuun saakka. Vaikka tulevaa ei voikaan ennustaa, niin täytyisi silti kyetä realistisesti näkemään elämän muutoksia ja muiden puitteiden muutoksia ja ymmärtää omat resurssinsa ennenkuin ottaa mitään elävää olentoa vastuullensa.

Ja vielä muoks... eli molemmissa kodinvaihtaja tapauksissa olen ollut yhteydessä kasvattajaan, toinen walesi tuli samasta paikkaa kuin kodinvaihtajawalesini. Dogin tapauksessa ent. omistaja on serkkuni ja neuvoja jne on aina ollut saatavilla. Marikalle myös terkut Kiulta vaikkei ollakkaan kuin sähköisesti juteltu.
Itse arvioisin että olen antanut kaikille koirilleni turvallisen ja rakastavan kodin ja kaikkien karvanaamojen kanssa on syntynyt omanlaisensa suhde. Ei ole kahta samanlaista, ei ihmistä, ei koiraa. Ja koiranomistamisen aikaan on ollut avioero, töistä irtisanoutuminen, opiskelua aikuisiällä ja myös työttömyyttä, mutta nämä asiat eivät koskaan saaneet ajattelemaan koirasta luopumista.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 14.01.11 22:05:32 
Poissa
Sai koiran istumaan käskystä
Avatar

Liittynyt: 05.04.09 19:49:30
Viestit: 835
Paikkakunta: Kuopio
Amen to that! :taputapu: :peukku: Juuri noin sen pitäisikin olla ja noin se on täälläkin, vastuu kannetaan niin kauan kuin minussa henki pihisee!

Nöffini oli 4v kun sain ensimmäisen lapseni, hoidin vastasyntynyttä vauvaa ja isoa koiraa kerrostalon ylimmässä kerroksessa itsekseni silloisen elämäntilanteeni vuoksi, ilman miestäni siis. Tilanteet muuttuivat parempaan onneksi aika pian, kuten yleensä tapana on. Sitten kävi niin että aloimme odottaa toista lasta, tyttö oli vasta 1v10kk kun poika syntyi, mutta kas kummaa, lasteni isä joutuikin sairaalaan pitkäksi aikaa, ja nyt olin ison koiran ja KAHDEN vaippaikäisen "vauvan" kanssa yksin, kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Mutta kuten aiemminkin, hätä keinot keksii ja niin siitäkin vain selvittiin. Sitten tuli taloon hissiremontti, ja nöffini ei kulje portaita, pelkää niitä kuollakseen, enkä minä voinut kahden pienen kanssa kulkea niitä mitenkään, joten muutto oli edessä. Ja niin muutettiin tähän nykyiseen asuntoon, vähän tulevaa ajatellen, joten nyt asutaan maantasalla jossa on vähän omaa piha-aluettakin olemassa. Pari vuotta tässä asuttuamme lasteni isä kuoli. Ja jäin kokonaan yksin pienten lasten ja koiran kanssa. Mutta sen verran hullu olen luonteeltani :P että otin vielä tuon doginhupelon syliä täyttämään. Enkä ole kyllä katunut! Ongelmia on täälläkin ollut, nöffi on osoittanut mieltään ja dogilla on itsetunto-ongelmia muita vieraita uroita kohtaan ja kaikenlaista, mutta se on elämää! :P

Ihana kuulla, että on olemassa sinnikkäitä ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään töitä pärjätäkseen koiriensa kanssa ja päästäkseen parempaan elämään, helpompaan elämään, luovuttamatta ja laittamatta koiria kiertoon, koska sehän olisi helpoin ratkaisu. Mutta jos helpolla haluaa päästä, niin ei pidä koskaan ottaa eläintä, eikä tehdä lapsia. Eikä hankkia miestä. Koska aina on edessä se päivä kun joutuu rakkaansa hautaamaan ja se vasta vaikeaa onkin.. Mutta se on toinen tarina se.

Lisää vain juttuja, näitä on kiva lukea. :P

_________________
Parinkymmenen vuoden haave toteutui 15.5.2009 <3
Alder Glade's Gerlando (s.21.3.2009) "Rambo" <3


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 14.01.11 22:48:54 
Poissa
Kuola poskella
Avatar

Liittynyt: 09.03.10 13:31:12
Viestit: 103
Paikkakunta: lpr
Tsemppiä sinne Kuopioon, jonskille :) hienoa kuulla että muitakin "läpi vaikka harmaan kiven"-immeisiä löytyy!


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15.01.11 02:54:28 
Poissa
Kuola poskella
Avatar

Liittynyt: 15.01.09 18:37:22
Viestit: 164
Paikkakunta: Oulu
Ainoa syy miksi voisin edes harkita koirista luopumista olisi, että jäisin jostain syystä yksin ja joutuisin pyörätuoliin. Ja silloinkin miettisin Een kohdalla kaksi kertaa, antaisinko sen eteenpäin vai lähtisikö se koirien taivaaseen. Tod. näk. jälkimmäistä, jos en saisi sitä kenellekään tutulle. Ja syy on niinkin yksinkertainen, että tanskandogeista on ylitarjontaa muutenkin, enkä haluaisi oman koirani joutuvan kiertolaiseksi. Ihmisiin ei voi _koskaan_ luottaa, vaikka luvattaisi mitä, niin silti voi olla, että koira vaihtaa kotia kun kyllästytään/lapsi on allerginen/parisuhde rakoilee/muu (teko)syy. Julmaa, ehkä.
Apinalle onneksi olisi tuttavapiirissä ottajia vaikka kuin. :D

_________________
Yritys järkiperäiseen väittelyyn idiootin kanssa on kuin yrittäisi pelata shakkia pulun kanssa. Se kaataa nappulat, paskoo laudalle ja lopuksi luulee vielä voittaneensa lentäessään parvensa luokse asiasta kertomaan.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15.01.11 07:24:54 
Poissa
Kuola poskella
Avatar

Liittynyt: 26.08.09 16:40:43
Viestit: 171
Paikkakunta: Uusikaupunki
Jestas Jonski! Piti ihan kahteen kertaan sun viimeinen teksti lukea! Upeaa jaksamista! Todellakin läpi vaikka harmaankiven!! :rispektii: :rispektii:

ps. Rapsutuksia ja pusuja Rambolle! :lakastan:

_________________
Muistoissa <3 Alder Glade`s Galahad "Cassu"


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15.01.11 10:58:33 
Poissa
Sisäsiisti
Avatar

Liittynyt: 05.02.09 09:35:07
Viestit: 580
Paikkakunta: Kuortane
jonski: Todella kunnioitettavaa, sullahan on sissin luonne :D

Jos nyt tähän itekkin sen verran kommentoisin, että omista koiristani en luopuisi vaikka mitä tapahtuis. Tai ainakin jotain todella kamalaa ja ylitsepääsemätöntä sen täytyis olla!
Tuosta lapsi ja koira- asiasta sen verran, että jos ei pysty kumpaakin hoitamaan, niin sitten niitä lapsia tehdään vasta sitten kun koira on kuollut, tai koira otetaan vasta sitten kun lapsi on iso. Ja kysyn vaan, kuinka pystyy huolehtimaan lapsesta jos ei pysty huolehtimaan "edes" koirasta!?
Nykyään kun toi koirien kierrätys näkyy olevan tosi yleistä, ja mitä kummallisimmista syistä. Mutta niinkuin joku jo sanoikin, se on tosi helppoo joillekkin luopuu koirasta, kun tulee ensimmäinen vastoinkäyminen tai muu eteen. Pitäis vaan nähdä se tosiasia jo sillon kun sitä koiraa suunnittelee hankkivansa, että elämä ei aina oo helppoa ja ruusuilla tanssimista!

Kiitos ja anteeks.

_________________
Perfect Sunshine Charming One
Magic Alaunt Gramma
Sekarotuinen Otto


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15.01.11 12:02:06 
Poissa
Sisäsiisti
Avatar

Liittynyt: 08.05.06 20:10:50
Viestit: 507
Paikkakunta: Hattula
Jonski :tsemii:

Mulle tuli ensimmäinen doggi ja yleensäkin koira jo kauan sitten kun työskentelin yhdellä hevosklinikalla. Asiakas toi terveen n. 3-vuotiaan vähän laihan uroksen lopettavaksi ja ennen toimenpidettä kyseli, jos joku sen ottaisi. Mietin siinä tunnin ja tein päätöksen ainakin kokeilla koiran kanssa. Entiseltä omistajalta sain tietää vain, että hän oli sen pelastanut tytöltä, jonka mies oli tullut allergiseksi. Kasvattajasta ei mitään tietoa, eikä koiralla ollut papereita ja jälkeenpäin totesin koiran olleen ilmeisesti keltainen harle tai miksi sitä nyt kutsutaan. Kyseinen omistaja halusi luopua siitä, koska se oli agressiivinen perheen muille koirille. Mikä ei oikeasti voinut pitää paikkaansa, koska kyseinen koira ei koskaan mulla olon aikana osoittanut pienintäkään agressiivivisuuden elettä, EI KOSKAAN.
Meidän yhteiselo alkoi hienosti ja parani vaan päivä päivältä. Tämä oli se mun ELÄMÄNI KOIRA.
Myöhemmin sattumalta kohtasin koiran toisen omistajan ystävän, joka kertoi koiran ensimmäisen kodin olleen ahdistava. Koiraa kuritettiin ja nosteltiin korvista :( Siitä sille olikin jäänyt trauma. Jos sen korviin koski, joku muu kun minä, niin se huusi kuin sydäntä särkevästi. Tämä ystävän antama koti oli siis jo toinen. Sieltä se annettiin pois, tosiaan isännän allergian takia, mutta rotikka oli saanut jäädä...eli kolme kotia tällä kiertolaisella oli ollut ennen mua.
Koira söi kun hevonen, eikä lihonut yhtään. Kastrointi auttoi ja johan saatiin koirulista komea doggi. :D
Se oli kaikkien ystävä ja hoitopaikka löytyi aina kun tarvittiin. Saksassa asuessa ystävät lainasivat sitä aina kontakti-koiraksi, koska se onnistui keräämään ympärilleen ihmisiä. Aivan valloittava persoona...kunnes n. kahdeksan vuotiaana luusyöpä vei voiton ja vielä nytkin yli kymmenen vuotta Nallen jälkeen tulee kyynel silmään sitä muistellessa. MIELETÖN KOIRULI.

Nallen jälkeen tuli Tyyne. Puolitoista vuotiaana kasvattajalta. Kasvattaja kertoi mahdollisimman paljon koiran menneisyydestä ja jos oikein muistan(silloin en ajatellut seuraamuksia, koiran mentävä aukko oli vaan täytettävä), niin koira oli palautunut kasvattajalle, koska ei ollut soveltunut agilityyn...No, kyllähän me Tyynen kanssa sitäkin ollaan kokeiltu ja juuri kun agility alkoi sujua, todettiin Tyynellä kaihi ja silmäpohjan rappeuma. Tyyne on nyt 10 vuotiaana siis täysin sokea.
Helppoa ei Tyynen kanssa todellakaan ole ollut. Eroahdistus, joka hävisi, kun toinen koira tuli taloon. Aivan tajuton riistavietti, kuin ajokoiralla. Vapaana ei oikeastaan pystynyt pitämään lainkaan, koska jos lähti niin saatto olla monenkin tunnin reissu...Pelkäsi miehiä aivan älyttöttämästi ja miehen tullessa taloon, niin oppi sentään vähän luottamaan. Lähti joskus Mikan kanssa jopa lenkille. Sokeuden tullessa kuvaan on taas kieltäytynyt menemästä lenkille, muiden kun mun kanssa. Ollut siis täysin yhden ihmisen koira.
Vaikka Tyyne ei koskaan ole ollut sellainen tyypillinen doggi, niin silti en vaihtaisi minuuttiakaan pois. Aika monta minuuttia olen tosiaan saanut sen kanssa viettää, maaliskuun 15 päivä tulee 11 vuotta täyteen, jos ei mitään ihmeellistä ehdi ennen sitä tapahtua...

Näitä kahta seuraavat neljä koiraa onkin sitten otettu heti pennusta. Eikä sekään takaa sitä, etteikö ongelmia ja yllätyksiä tulisi. Tuleehan niitä lastenkin kanssa, vaikka kuinka yritetään kasvattaa niitä "oikein". Ei varmaan monikaan omaa lastaan laittaisi kiertoon. Ei sillä, että koiraa pitäisi verrata lapseen, vaan vastuu on kannettava, jos siihen on alkanut. :wink:

_________________
Minna


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15.01.11 12:45:58 
Poissa
Kuola poskella

Liittynyt: 17.07.06 23:32:18
Viestit: 142
Meillä on ollut 4 kodinvaihtajaa/rescueta,joista 2 on ollut doggeja.
Ja näistä 1 tapaus meni keturalleen,vaikka töitä sen eteen todella tehtiin...

Musta uros tuli meille 1,5 vuotiaana ja alkuun tuntu,että muuten ok,mutta suunnattoman arka...Sitten alko tulla agressiivisuutta kohdistuen ihmisiin ja muihin koiriin.
Edellinen omistaja luopui koirasta eron ja aika epäselviksi jäänneiden syiden takia...Syitä on kyllä spekuloitu sen jälkeen kun paljastu,että millanen koira oli kyseessä.

Koiralla ei ollu oikeestaan mitään käytöstapoja meille tullessa ja oli ns. vapaan kasvatuksen tulos.
Entiseltä omistajalta ei saatu luotettavia tietoja koiran menneisyydestä ja kokemuksista...

Koiraa kuntoutettiin ja sen kanssa tehtiin todella paljon töitä.Se kastroitiin,mikä oli virhe,koska arka koira kyseessä.
Meillä kävi ongelmakoirakouluttaja ja välillä tuntu,että jospa tää tästä.

Sitten tuli se viimenen niitti,kun koira alko olemaan lapsia kohtaan agressiivinen ja vielä siinäkin kohtaa mietin,että kyllä tää tästä ,kun koulutetaan ja tehdään töitä,töitä,töitä ja töitä sen kanssa.
Lopulta kasvattaja ja eräs doggirescuen ihminen laitto mulle järkeä päähän ja niin koira lopetettiin.

Toinen doggi tuli meille 5 vuotiaana,musta narttu.
Ja tää on ihan käsittämättömän upea luonteinen koira!

Ainoa miinus on eroahdistus,joka on niin paha,että koira ei pysty olemaan hetkeäkään yksin.Jonka takia edellinen perhe koirasta luopuikin.Koira oli tullut edellisessä kodissa mm. ikkunasta läpi jne. jne.
No,me toki tiedettiin,että eroahdistustapaus on kyseessä,kun koira meille muutti ja sen mukaan ollaan elämä järjestettykin...

Esim. joulun aikaan oli tilanne,kun lapsilla oli aamusta todistusten jako ja mies aamuvuorossa töissä...Minä olisin muuten päässyt todistusten jakoon,mutta kun koiraa ei voi jättää yksin kotiin...
Noh,mies otti sitten pekkasta sen päivän ja näin asia järjestyi.

Lapsia viedään semmosiin kesäloma reissuihin,mihin koiran voi ottaa mukaan...Hoitopaikkoja ei juuri tuommoselle ole tarjolla,joka ei pysty jäämään yksin.

Kun lapset ovat mummolassa ja meillä olis mahd. lähteä miehen kanssa vaikka syömään tai baariin,niin tätäkään ei voida tehdä...Joten haetaan ruuat kotiin ja vietetään koti iltaa koiran kanssa =)
Ja näitä esimerkkejä olis vaikka kuinka ja paljon.

Ikinä,ikinä en tuosta koirasta luopuis,vaikka elämä sen kanssa on todella rajottavaa ja hankalaakin,juuri tuon takia kun se ei pysty olemaan hetkeäkään yksin.
Se on vaan niin uskomattoman ihana tyyppi,ettei toista ole,eikä varmasti tuommosta myöskään tule! :D


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15.01.11 14:39:21 
Poissa
Kuola poskella
Avatar

Liittynyt: 12.03.07 17:51:39
Viestit: 148
Paikkakunta: Vantaa
Me olemme joutuneet luopumaan yhdestä koirasta. EI DOGGI vaa saksanpaimenkoira. Lynkaatkaan sitten vapaasti;)
Meidän saksanpaimenkoira katsottiin pentueesta meille sopivaksi. Eli kasvattaja valitsi.
Kävimme koulutuksissa ja kasvattaja oli mukana kokoajan. Koira oli todella vahva luonteinen (uros). Meillä oli hiukan johtajuus ongelmia. Koiralle jäi myös 1/2 vuotiaana trauma. Se jätti meidät parvekkeelle lukkojen taakse ja vartiat tulivat avaamaan oven. Tämä siis todella traumaattinen kokemus puolustusviettiselle puolivuotiaalle pörisijälle. Vartiat sanoikin, että seuraavan kerran palokunta nostaa tikkailla parvekkeelta, koska koiran ohi ei enää tultaisi=).
Noh...koira oli reilu vuodenikäinen, kun kasvattaja sanoi, että poliisit olisivat vielä kiinnostuneita koirasta. Alkoi olla viimeiset hetket päättää luvuttaako koira poliisikoiraksi vai pitääkö itsellä. Itkimme montapäivää miettiessä mikä olisi koiran kannalta parasta. Päädyimme luovuttamaan koiramme poliisikoiraksi, koska ajattelimme koiran nauttivan saada tehdä ns.töitä kokopäivän, johon meillä ei luonnollisestikaan ollut resursseja. Asia ei mennytkään ihan putkeen (julkisesti en siitä sen enempää kerro)!! Mutta koiramme päätyi ihmiselle, joka kouluttaa suojeluskoiraväkeä/koiria ja testasi koiran poliiseja varten. Siellä koira pääsi laumaan mukaan suhteellisen hyvin, kunnes sairastui vaikeaan epilepsiaan ja meni koirientaivaaseen. Itkettää vieläkin se luopuminen vaikka sisimmässäni tiesin, että teimme oikein.

Aika pelottavaa on kirjoittaa näin avoimesti tälläisestä asiasta, mutta meillä ei ainakaan ole salailtavaa ja seisomme päätöksiemme takana. Kaikki saavat arvostella ja kertoa ASIALLISEN mielipiteensä.
Nyhän meillä on kaksi doggia, joista en luopuisi mistään hinnasta :D

http://www.hauszimmermann.net/24

Linnanhaltian Kaarlo..ikävä on kova :(

_________________
Alaunt Carling Go Go Girl 12.6.2002
Mi´Havanna Campfire 26.12.2006


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 58 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2, 3, 4  Seuraava

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
POWERED_BY
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com